Hae
Mari Korpela

Työ ahdisti enkä tiennyt miksi

Huomasin jossain vaiheessa, että mulla ei ole unelmia eikä haaveita. Osasin nimetä haaveikseni esimerkiksi terveenä pysymisen ja rakkaiden ihmisten läsnäolon, mutta mulla ei oikeastaan ollut omia, henkilökohtaisia unelmia. Jos joku kysyi, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä tai mistä haaveilen, oli ihan aito ja rehellinen vastaus ”en tiedä”. Sama toistui myös uraa ja työtä pohtiessa. Mä en millään osannut nimetä omia urahaaveitani tai muita unelmia. Ajattelin, että kai minä tätä uraa tässä luon oman alani töissä ja etenen töissä johonkin kivaan asemaan, ja sitten siellä olen. Ei mulla ollut mitään mielikuvaa siitä itse työstä johon ”halusin”, se vain tuntui neutraalilta ja sopivalta tavalta elää tätä elämää. Ensin asiantuntijatehtäviin, siitä vaativampiin asiantuntijatehtäviin, ja ylöspäin niin ylös kuin pääsee. Silti työ ahdisti ja uran ajatteleminen oli enemmän stressaavaa kuin mukavaa.

Kuva: Iina Latva-Teikari

TYÖMAHDOLLISUUDET RAJOITTUIVAT ”OMAN ALAN” TÖIHIN

Ajattelin mun työmahdollisuuksien rajoittuvan tiukasti siihen alaan, mitä olin korkeimmalla tasolla opiskellut. Mulla on myös muita koulutuksia, mutta jostain syystä ajattelin, että mun ”oman alan töiden” tulee liittyä kasvatuspsykologian kentälle, koska se oli mun korkein tutkinto, ja sillä tavalla ihmiset yleensä päättävät oman alansa. Nimesin työvaihtoehdoikseni esimerkiksi henkilöstöalan, rekrytoinnin, oppilaitokset ja erilaiset kouluttajan ja valmentajan työt, sillä niillä aloilla moni mun alalla opiskellut työskenteli. Toki nuo alat kiinnostivat mua muutenkin, sillä pidän ihmisläheisestä työstä, mutta en osannut oikeastaan ajatella muita uramahdollisuuksia.

Kuva: Iina Latva-Teikari

TYÖ AHDISTI VAIKKA KAIKKI OLI HYVIN

Olin tyytyväinen omaan työhöni ja työkaverit – nykyään ystävät – olivat parasta mitä kuvitella saattaa. Silti mua jatkuvasti kalvoi jonkunlainen ammatillinen tyytymättömyys ja työ ahdisti, ja mietin jatkuvasti, että nyt on keksittävä jotain uutta. Uusia opintoja, uutta työnkuvaa, uusi työpaikka, edes uusi työpöytä tai vihko, kunhan jotain uutta! Mietin päivittäin, mihin mun työni johtaa, etenenkö tässä työssä, kauanko teen tätä työtä ja onko tämä minulle oikea työ.

Kuva: Iina Latva-Teikari

NOPEA MUUTOS EI AINA OLE RATKAISU

Hainkin alkuvuonna muita töitä, mutta jäin parissa huikean hyvässä ja mielenkiintoisessa rekryprosessissa kakkoseksi. Jälkeenpäin ajateltuna onneksi, sillä uskon että tässä tilanteessa ammatillinen tyytymättömyys olisi seurannut mua seuraavaankin työpaikkaan, eikä vaihtamalla välttämättä saa muuta kuin muutoksen mukana tulevat, hetkelliset kiksit.

Ja minähän harrastin samaa muutoshakuisuutta myös ulkonäköni kanssa – jos elämä, oma ulkonäkö ja minuus yleisesti kyllästytti tai ahdisti, värjäsin hiukset! Sehän ei todellakaan toimi kovin pitkään, vaan antaa hetkellisen säväyksen ja muutoksen tunteen. On kuitenkin turhaa rakentaa taloa jos perustukset eivät ole kunnossa, joten muutoshakuisuuden sijaan olisi ollut järkevää miettiä, MIKSI elämä tai työ ahdisti?

Kuva: Iina Latva-Teikari

YKSI KIRJA MUUTTI PALJON

Luin Frank Martelan Valonöörit- kirjan, ja olin aluksi vähän sitä mieltä, että minua ei kiinnosta urapohdinnat ja työhön liittyvä kirja, koska minulla on töissä kaikki hyvin ja kaikki henkinen kipuilu ja tyytymättömyys johtuu ihan muusta. Kirjassa oli kuitenkin yksi harjoitus, joka avasi mun silmiä. Harjoituksessa tuli kirjoittaa paperille kymmeniä asioita joiden tekemisestä nauttii, ja sen jälkeen arvottaa jokainen asia asteikolla 1-3 sen mukaan, kuinka paljon noita asioita saa nykyisessä elämässään tehdä.

Nolostellen kirjotin muistikirjaani, että nautin mm. kirjoittamisesta, esiintymisestä, kouluttamisesta, luovuudesta, tanssimisesta, piirtämisestä, ihmisten tapaamisesta, teemabileistä, tapahtumista, ja monesta muusta asiasta, joita en kehdannut edes itselleni myöntää. Ajattelin, että joku voisi luulla, että pidän itseäni jotenkin erityisenä, jos haaveilen vaikka esiintymisestä. Hirveä ajatus!

Kirjan harjoituksen avulla on tarkoitus miettiä sitä, miten omaa elämää voisi muuttaa tai järjestää uudelleen siten, että pääsisi tekemään nautintoa tuovia asioita enemmän joko työssä tai vapaa-ajalla. Omaa listaa lukiessani ja lähes jokaisen asian kohdalla arvosanan 1 (=en saa tehdä tätä asiaa nykyisessä elämässäni juuri ollenkaan) antaessani tajusin, että en tee elämässäni tai työssäni kauheasti sellaisia asioita, joista nautin. Huomasin, ettei riitä että teen vähäisellä vapaa-ajallani joskus jotain kivaa, vaan mun on mietittävä mun työtäkin siltä kannalta, että mun vahvuudet pääsee esiin ja saan tehdä asioita, joista nautin!

Kuva: Iina Latva-Teikari

LOMAUTUS ANTOI AIKAA MIETTIÄ JA HAAVEILLA

Tuli korona, tuli lomautus, ja minä sain hengähtää. Yritykseni syntyi puolivahingossa ja etukäteen suunnittelematta, ja jossain vaiheessa minulle itselleni valkeni se, että en ole palaamassa entiseen työpaikkaani.

Aloin unelmoimaan rohkeammin, ja kaivoin salaisesta muistikirjastani kirjoittamani vahvuudet ja asiat, joista nautin. Kaikki asiat sillä listalla oikein huusivat, että minun on tehtävä jotain luovaa, jotain uutta, jotain jonka parissa voin olla täysin oma itseni. On uskomatonta, että jo kolmen kuukauden yrittäjyyden aikana olen päässyt käyttämään kaikkia vahvuuksiani hyväksi ja olen päässyt tekemään asioita, joista salaa muistikirjaani haaveilin.

Rakastan tapahtumia, ja nyt pääsen tapahtumiin. Rakastan ihmisten kanssa juttelemista, ja nyt saan tehdä sitä päivittäin. Rakastan luovuutta ja asioiden organisoimista, nopeita liikkuja, hulluja päätöksiä ja suunnanmuutoksia. En tiedä yhtään mihin päädyn tai kuinka kauan tämä kaikki kantaa, mutta nautin jokaisesta hetkestä ja unelmoin suuria!

Kuva: Iina Latva-Teikari

KAIKKI TYÖT OVAT SAMANARVOISIA, TÄRKEINTÄ ETTÄ NAUTTII

Jos joku kysyy työhistoriaani, ei mulla ole enää tarvetta nimetä pelkkiä ”oman alani” töitä, ja pitää aiempia työkokemuksia jotenkin vähempoarvoisina. Olen tehnyt ihan huikean hauskoja töitä esimerkiksi tapahtuma-alalla ja huvipuistoissa, ja jotenkin ajattelin että nyt ”oman alan töihin” päästyäni sellaiset rakastamani hassuttelutyöt ovat ikuisesti historiaa. Vaan mitä vielä! Mä voisin tällä hetkellä hypätä vaikka heti tapahtuma-alalle tai karusellinpyörittäjäksi, sillä siellä mä oon tuntenut olevani omassa elementissäni, hassuttelemassa työkseni! Saattaa myös olla, että palaan vielä esimerkiksi henkilöstöalalle ja rekrytointien pariin, sillä en aio sulkea mitään vaihtoehtoa itseltäni pois, mutta tällä hetkellä on mun aika tehdä ihan omia juttuja. Mä en meinaa edes tajuta, että pyöritän verkkokauppaa ja teen aivan itselleni omituisia juttuja, mutta hitto että mä nautin!

Tiedätkö itse mistä nautit tai haaveilet? Haaveiletko salaa jostain? Hävettäisikö jos joku tietäis sun todelliset haaveet? Olisi kiva kuulla teidän omia kokemuksia!

-Mari <3

Mari Korpela Companyn uudistunut verkkokauppa aukeaa

Mari Korpela Companyn ensimmäinen verkkokauppa aukesi 17.6.2020 ja koko mun yritys syntyi ihan hiljattain. Mulla oli tuolloin siitä mukava tilanne, että mun oli tehtävä verkkokauppa, jotta mulla olis järkevä kanava myydä paitoja, joita ihmiset halusivat kovasti omilla kuvillaan ostaa. En tajunnut verkkokaupoista tai niiden tekemisestä yhtään mitään, mutta googlettamalla raivasin tieni verkkokauppiaaksi. Kauppa oli melko kotitekoisen näköinen, sillä kotitekoinen se todellakin oli.

Pikkuhiljaa tilausmäärän kasvaessa ja verkkokaupan ylläpitämisestä oppiessa alkoi tuntumaan siltä, että kauppaa on kehitettävä. Mulla meni hirveästi työaikaa manuaalisiin työvvaiheisiin, kuten maksujen tarkastamiseen ja hyväksymiseen, maksumuistutusten lähettämiseen, postipakettien tilaamiseen ja osoitekorttien tulostamiseen. Tuotekuvat olivat huonolaatuisia ja tekstisisällöt nopeasti tehtyjä.

Instagram-päivitys päivää ennen verkkokaupan avautumista 16.6.2020

 

mari korpela companyn Verkkokauppa uudistuu

Laitoin verkkokaupan viikoksi kiinni, sillä mulle on tulossa myyntiin uusia tuotteita, ja kaikki aiemmat paitamallit vaihtuivat paitamerkin vaihtuessa. Aiemmin keskityin enemmän tilaustöiden tekemiseen, eli asiakkaiden omien kehokuvien piirtämiseen, mutta tällä kertaa myyntiin tulee ihan oikea vaatemallisto valmiilla designeilla. Lisäksi jatkan toki omien kehokuvien piirtämistä, mutta on huikeeta saada muutakin myyntiin.

Omalla kehokuvalla tilatut tuotteet ovat toki myös kalliimpia kuin valmiit tuotteet, joten on hienoa saada kauppaan myyntiin monenhintaisia tuotteita. Lisäksi otin verkkokauppaani uusia maksuvaihtoehtoja, ja kaupasta voi itse jatkossa valita, mihin Matkahuollon tai Postin pisteeseen paketti lähetetään. Kehitys kehittyy!

Uudistuneen, 14.9. klo 12 avautuvan Mari Korpela Companyn verkkokaupan etusivun näkymä.

 

uusi VAATEDESIGN ”NOPE.”

Yksi tulevista vaatedesigneistani on nimeltään ”NOPE.” Nope on mun näkökulmastani vastaus kaikenlaiseen paskanjauhantaan, turhiin oletuksiin ja typeriin kommentteihin. Maanantaina 14.9. klo 12:00 avautuvasta verkkokaupasta pääset tsekkaamaan tarkemmin paidan sanomaa, tai keksiä paidalle oman tarinan. ”NOPE.”- tuotteina myyntiin tulee t-paitoja, huppareita, kangaskasseja ja korvikset.

T-paidat ”NOPE.” Kuvat: Jeanine Muyima

Hupparit ”NOPE.” Kuvat: Jeanine Muyima

 VAATEDESIGN ”ZERO FUCKS GIVEN”

Toinen, jo osalle tutumpi vaatedesign on ylläolevan kuvan kangaskassissa näkyvä ”ZERO FUCKS GIVEN”, eli tuttavallisemmin ”keskaripylly”. Tämä keskisormea ja pakaroita näyttävä kuva on ollut aiemmin saatavilla paidoissa, ja minun oli tarkoitus ottaa keskaripylly vain hetkellisesti myyntiin. Paitamerkin vaihduttua tyhjensin paitavarastoani vanhoista paitamalleista nimenomaan tällä kuvalla, ja muutamakymmentä paitaa myytiin jo toistamiseen loppuun – ensimmäisen kerran kahdessa tunnissa ja viimeksi vain seitsemässä minuutissa.

Hetken harkinnan ja monien saamieni surkutteluviestien jälkeen päätin ottaa keskaripyllyn valikoimiin myös uudessa paitamallissa, sillä se kiteyttää koko Mari Korpela Companyn idean ja on tykätty asennekuva. Keskisormi ja paljaat pakarat symboloivat samaa asiaa kuin edellä esitelty ”NOPE.” – jokaisen oikeutta saada olla juuri sellainen kuin on, pukeutua juuri niin kuin haluaa, kuulua, näkyä, kertoa mielipiteensä, asettaa omat rajansa ja elää elämää ilman, että hänen rajojaan rikotaan. Ilman oletuksia, ilman kommentointia, ilman paheksuntaa ja sheimaamista.

ZERO FUCKS GIVEN- kuvalla on saatavilla t-paitoja ja kangaskasseja maanantaista klo 12 alkaen.

T-paidat ”ZERO FUCKS GIVEN” Kuvat: Jeanine Muyima

Tuotteet omalla kehokuvalla

Tästä mun koko yritys lähti aikanaan liikkeelle, nimittäin asiakkaiden omilla kehokuvilla tilatuista paidoista. Jatkossakin omalla kehokuvalla voi tilata mustaa ja valkoista t-paitaa, kangaskasseja ja julisteita koossa 30*40cm ja 50*70cm. Teen kehokuvan asiakkaan lähettämän valokuvan pohjalta, joten tilaamisen jälkeen valokuvat tulee toimittaa kahden päivän  kuluessa minulle sähköpostiin. Tarkemmat ohjeet löytyvät maanantaista klo 12 alkaen verkkokaupan kuvausohjeesta.

Tuotteet omalla kehokuvalla. Kuvat: Jeanine Muyima

HUOMENNA SE AVAUTUU!

Mä oon niin valmis huomiseen ja verkkokaupan aukeamiseen! Aamu menee vielä viimeisiä juttuja viilatessa, ja sitten pitää löysyttää napanuoraa ja päästää uudistunut kauppa maailmalle!

Teen vielä tarkempaa postausta meidän huikeista tuotekuvauksista, nimittäin upean kuvaajan lisäksi mun mallit oli aivan täydellisiä, ja lisäksi kuvauksissa oli mukana muutama yritysyhteistyö. Näistä lisää, kunhan saan loput kuvat käsiini, joissa yhteistyötuotteita näkyy!

Shoppailuiloa! 

-Mari