Hae
Mari Korpela

Työ ahdisti enkä tiennyt miksi

Huomasin jossain vaiheessa, että mulla ei ole unelmia eikä haaveita. Osasin nimetä haaveikseni esimerkiksi terveenä pysymisen ja rakkaiden ihmisten läsnäolon, mutta mulla ei oikeastaan ollut omia, henkilökohtaisia unelmia. Jos joku kysyi, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä tai mistä haaveilen, oli ihan aito ja rehellinen vastaus ”en tiedä”. Sama toistui myös uraa ja työtä pohtiessa. Mä en millään osannut nimetä omia urahaaveitani tai muita unelmia. Ajattelin, että kai minä tätä uraa tässä luon oman alani töissä ja etenen töissä johonkin kivaan asemaan, ja sitten siellä olen. Ei mulla ollut mitään mielikuvaa siitä itse työstä johon ”halusin”, se vain tuntui neutraalilta ja sopivalta tavalta elää tätä elämää. Ensin asiantuntijatehtäviin, siitä vaativampiin asiantuntijatehtäviin, ja ylöspäin niin ylös kuin pääsee. Silti työ ahdisti ja uran ajatteleminen oli enemmän stressaavaa kuin mukavaa.

Kuva: Iina Latva-Teikari

TYÖMAHDOLLISUUDET RAJOITTUIVAT ”OMAN ALAN” TÖIHIN

Ajattelin mun työmahdollisuuksien rajoittuvan tiukasti siihen alaan, mitä olin korkeimmalla tasolla opiskellut. Mulla on myös muita koulutuksia, mutta jostain syystä ajattelin, että mun ”oman alan töiden” tulee liittyä kasvatuspsykologian kentälle, koska se oli mun korkein tutkinto, ja sillä tavalla ihmiset yleensä päättävät oman alansa. Nimesin työvaihtoehdoikseni esimerkiksi henkilöstöalan, rekrytoinnin, oppilaitokset ja erilaiset kouluttajan ja valmentajan työt, sillä niillä aloilla moni mun alalla opiskellut työskenteli. Toki nuo alat kiinnostivat mua muutenkin, sillä pidän ihmisläheisestä työstä, mutta en osannut oikeastaan ajatella muita uramahdollisuuksia.

Kuva: Iina Latva-Teikari

TYÖ AHDISTI VAIKKA KAIKKI OLI HYVIN

Olin tyytyväinen omaan työhöni ja työkaverit – nykyään ystävät – olivat parasta mitä kuvitella saattaa. Silti mua jatkuvasti kalvoi jonkunlainen ammatillinen tyytymättömyys ja työ ahdisti, ja mietin jatkuvasti, että nyt on keksittävä jotain uutta. Uusia opintoja, uutta työnkuvaa, uusi työpaikka, edes uusi työpöytä tai vihko, kunhan jotain uutta! Mietin päivittäin, mihin mun työni johtaa, etenenkö tässä työssä, kauanko teen tätä työtä ja onko tämä minulle oikea työ.

Kuva: Iina Latva-Teikari

NOPEA MUUTOS EI AINA OLE RATKAISU

Hainkin alkuvuonna muita töitä, mutta jäin parissa huikean hyvässä ja mielenkiintoisessa rekryprosessissa kakkoseksi. Jälkeenpäin ajateltuna onneksi, sillä uskon että tässä tilanteessa ammatillinen tyytymättömyys olisi seurannut mua seuraavaankin työpaikkaan, eikä vaihtamalla välttämättä saa muuta kuin muutoksen mukana tulevat, hetkelliset kiksit.

Ja minähän harrastin samaa muutoshakuisuutta myös ulkonäköni kanssa – jos elämä, oma ulkonäkö ja minuus yleisesti kyllästytti tai ahdisti, värjäsin hiukset! Sehän ei todellakaan toimi kovin pitkään, vaan antaa hetkellisen säväyksen ja muutoksen tunteen. On kuitenkin turhaa rakentaa taloa jos perustukset eivät ole kunnossa, joten muutoshakuisuuden sijaan olisi ollut järkevää miettiä, MIKSI elämä tai työ ahdisti?

Kuva: Iina Latva-Teikari

YKSI KIRJA MUUTTI PALJON

Luin Frank Martelan Valonöörit- kirjan, ja olin aluksi vähän sitä mieltä, että minua ei kiinnosta urapohdinnat ja työhön liittyvä kirja, koska minulla on töissä kaikki hyvin ja kaikki henkinen kipuilu ja tyytymättömyys johtuu ihan muusta. Kirjassa oli kuitenkin yksi harjoitus, joka avasi mun silmiä. Harjoituksessa tuli kirjoittaa paperille kymmeniä asioita joiden tekemisestä nauttii, ja sen jälkeen arvottaa jokainen asia asteikolla 1-3 sen mukaan, kuinka paljon noita asioita saa nykyisessä elämässään tehdä.

Nolostellen kirjotin muistikirjaani, että nautin mm. kirjoittamisesta, esiintymisestä, kouluttamisesta, luovuudesta, tanssimisesta, piirtämisestä, ihmisten tapaamisesta, teemabileistä, tapahtumista, ja monesta muusta asiasta, joita en kehdannut edes itselleni myöntää. Ajattelin, että joku voisi luulla, että pidän itseäni jotenkin erityisenä, jos haaveilen vaikka esiintymisestä. Hirveä ajatus!

Kirjan harjoituksen avulla on tarkoitus miettiä sitä, miten omaa elämää voisi muuttaa tai järjestää uudelleen siten, että pääsisi tekemään nautintoa tuovia asioita enemmän joko työssä tai vapaa-ajalla. Omaa listaa lukiessani ja lähes jokaisen asian kohdalla arvosanan 1 (=en saa tehdä tätä asiaa nykyisessä elämässäni juuri ollenkaan) antaessani tajusin, että en tee elämässäni tai työssäni kauheasti sellaisia asioita, joista nautin. Huomasin, ettei riitä että teen vähäisellä vapaa-ajallani joskus jotain kivaa, vaan mun on mietittävä mun työtäkin siltä kannalta, että mun vahvuudet pääsee esiin ja saan tehdä asioita, joista nautin!

Kuva: Iina Latva-Teikari

LOMAUTUS ANTOI AIKAA MIETTIÄ JA HAAVEILLA

Tuli korona, tuli lomautus, ja minä sain hengähtää. Yritykseni syntyi puolivahingossa ja etukäteen suunnittelematta, ja jossain vaiheessa minulle itselleni valkeni se, että en ole palaamassa entiseen työpaikkaani.

Aloin unelmoimaan rohkeammin, ja kaivoin salaisesta muistikirjastani kirjoittamani vahvuudet ja asiat, joista nautin. Kaikki asiat sillä listalla oikein huusivat, että minun on tehtävä jotain luovaa, jotain uutta, jotain jonka parissa voin olla täysin oma itseni. On uskomatonta, että jo kolmen kuukauden yrittäjyyden aikana olen päässyt käyttämään kaikkia vahvuuksiani hyväksi ja olen päässyt tekemään asioita, joista salaa muistikirjaani haaveilin.

Rakastan tapahtumia, ja nyt pääsen tapahtumiin. Rakastan ihmisten kanssa juttelemista, ja nyt saan tehdä sitä päivittäin. Rakastan luovuutta ja asioiden organisoimista, nopeita liikkuja, hulluja päätöksiä ja suunnanmuutoksia. En tiedä yhtään mihin päädyn tai kuinka kauan tämä kaikki kantaa, mutta nautin jokaisesta hetkestä ja unelmoin suuria!

Kuva: Iina Latva-Teikari

KAIKKI TYÖT OVAT SAMANARVOISIA, TÄRKEINTÄ ETTÄ NAUTTII

Jos joku kysyy työhistoriaani, ei mulla ole enää tarvetta nimetä pelkkiä ”oman alani” töitä, ja pitää aiempia työkokemuksia jotenkin vähempoarvoisina. Olen tehnyt ihan huikean hauskoja töitä esimerkiksi tapahtuma-alalla ja huvipuistoissa, ja jotenkin ajattelin että nyt ”oman alan töihin” päästyäni sellaiset rakastamani hassuttelutyöt ovat ikuisesti historiaa. Vaan mitä vielä! Mä voisin tällä hetkellä hypätä vaikka heti tapahtuma-alalle tai karusellinpyörittäjäksi, sillä siellä mä oon tuntenut olevani omassa elementissäni, hassuttelemassa työkseni! Saattaa myös olla, että palaan vielä esimerkiksi henkilöstöalalle ja rekrytointien pariin, sillä en aio sulkea mitään vaihtoehtoa itseltäni pois, mutta tällä hetkellä on mun aika tehdä ihan omia juttuja. Mä en meinaa edes tajuta, että pyöritän verkkokauppaa ja teen aivan itselleni omituisia juttuja, mutta hitto että mä nautin!

Tiedätkö itse mistä nautit tai haaveilet? Haaveiletko salaa jostain? Hävettäisikö jos joku tietäis sun todelliset haaveet? Olisi kiva kuulla teidän omia kokemuksia!

-Mari <3

Kaupallinen yhteistyö

Yö Koivurannan Iglussa

Kaupallinen yhteistyö: Koivurannan Iglut

Kirjoitin jo aiemmin mun huikeasta reilun viikon takaisesta kokemuksesta Instagramiin, ja olen nyt saanut sulatella kokemusta hetken aikaa. Yövyin siis ystäväni kanssa vedessä kelluvassa ja jokea pitkin seilaavassa Koivurannan Iglussa! Yöpyä voi joko laiturissa tai sitten lähteä jokihyppelylle, eli ohjata itse iglu merkitylle yöpaikalle. Arvatkaa vaan ajeltiinko me iglulla pitkin jokea? HELL YES!

IGLUN OHJAUS OLI HELPPOA

Vähän jännitti ohjata tuommosta paattia pitkin Oulujokea, mutta alkuopastuksessa käytiin ohjeet tarkasti läpi ja ohjaus tapahtui näppärästi kaukosäätimellä. Perämoottoriakin tarvittiin kun mentiin vastavirtaan, ja ylitin kyllä itseni kun siinä perämoottoria käynnistelin ja tankkasin keskellä jokea. Kaikki skenaariot onneksi neuvottiin opastuksessa ja tankkauskin näytettiin ihan kädestä pitäen, minulla ei nimittäin ole sellaista veneilijä-eräilijä-kokemusta entuudestaan, vaikka näytän kyllä aika pesunkestävältä Iglu-veneilijältä!

YÖKSI MERKITYLLE YÖPOIJULLE

Iglu siis ohjattiin yöksi merkitylle yöpaikalle, jossa oli poiju johon Iglu kiinnitettiin. Menomatkaan meillä meni 2,5 tuntia, sillä ajeltiin alkujännityksissä aika hiljaa ja mentiin vastavirtaan. Kun saatiin Iglu kiinni yöpoijuun, kuunneltiin musaa, syötiin ja katseltiin maisemia.

PALUUMATKA IGLULLA LAITURIIN

Aamulla irtauduttiin poijusta ja lähdettiin ajelemaan takaisin. Paluumatkassa meni vain vajaa tunti, eli se oli paljon nopeampaa menomatkaan verrattuna. Paluumatkan kaatosadekaan ei haitannut, nimittäin alkumatkan köllöttelin sängyllä ja ohjasin Iglun köllötellen perille. Loppuperuuttelussa ”hieman” kastuttiin, mutta olo oli mahtava!

EKOLOGISTA JA TASAISTA MATKANTEKOA

Iglut toimii ekologisesti aurinkosähkön voimalla ja ne liikkuu ihan äänettömästi, toki perämoottoria joutuu ehkä käyttämään jos kovasti tuulee, ja se pörisee. Olin yllättynyt siitä, että Iglu ei keinunut lainkaan, vaikka oli kova tuuli mennessä. Yöpaikassakaan Iglu ei heilunut ollenkaan, eikä muistanut olevansa veden päällä, jos ei vilkaissut ikkunasta ulos.

HUIKEAT VARUSTELUT, MITÄÄN EI PUUTTUNUT

Me oltiin ottamassa Igluun mukaan kaikkea aina skumppalaseista kaiuttimiin, mutta ei ollut tarvetta, sillä Igluissa on ihan huikeat varustelut! Sieltä löytyy terassi jossa on uimaportaat, sisällä on terdelle nostettava kaasugrilli ja pöytä+tuolit, keittiö astioineen, kaasuhella ja kattilat, kahvintekovehkeet ja kahvit/teet, kaiutin (myös Bluetooth!), kylmäkaappi ruuille, vesihana ja erillinen juomavesi, parisänky ja vessa (joka ei haise!). Iglun seinät ja katto on puoliksi lasia, katon saa kesällä pimeäksi ja seinissä on verhot.

TÄYDELLINEN AAMU LAITURISSA

Oli ihan mieletöntä kuunnella musaa ja katsella tähtiä sängyssä loikoillen ystävän kanssa. Aamulla takaisin laituriin palattuamme oli ihan parasta viettää aamupäivä vielä laiturissa Koivurannan saunalautan kupeessa täydellistä aamiaista nautiskellen.

Oon himoinnu päästä igluihin heti kun ne tuli Ouluun, ja nyt mun haave toteutui kun lyötiin omistaja Antin kans kaks viisasta yrittäjä-päätä yhteen ja alettiin yhteistyöhön.

Alekoodi tiedoksenne!

Ja hei! Tämä ei liity mun yhteistyöhön, mutta Igluissa on nyt tarjous -10% normihinnasta lokakuun loppuun saakka, kun syöttää Koirurannan Iglujen nettisivujen varauksen maksuvaiheessa koodin SYKSY. Suosittelen todella, aivan huikea kokemus!

-Mari, Iglu-veneilijä-eräilijä